Vuorovaikutuksen tavat interaktiivisessa kirjallisuudessa
Linkkipankissa olen luokitellut teokset tavanomaisten kielen ja lajin lisäksi vuorovaikutuksen tavan ja kehitysalustan mukaan – nehän ovat interaktiivisen kirjallisuuden kannalta yhtä oleellisia. Luullakseni termit ja nimet selittävät itse itsensä ihan hyvin, mutta toisaalta ne voivat herättää kysymyksiä. Mitä tarkoitetaan esimerkiksi hypertekstillä omana itsenäisenä vuorovaikutuksen tapanaan tai miksi syväkirja on luokiteltu kehitysalustaksi, vaikka se ei ole kirjoittamiseen tarkoitettu ohjelma tai sidottu johonkin tiettyyn muotoon?
Aito ja epäaito historiallisuus
Historiallisen fiktion ongelma on siinä, että sitä kirjoitetaan nykyajassa. Ongelma koskee autenttisuutta: sisällön, tyylin ja muodon ajanmukaisuutta. Historiallisen fiktion rajaksi määritellään yleensä viisikymmentä vuotta eli tarinan tapahtuma-ajan tulisi olla vähintään viisikymmentä vuotta kirjoittamishetkeä edeltävä, nyt siis vuosi 1965 tai varhaisempi. Tällöin kirjoittaja on voinut aivan hyvin itse elää kyseisenä aikana. Itse laittaisin rajan kuitenkin sadan vuoden taakse ja edellyttäisin, ettei kirjoittaja ole itse elänyt kyseisenä aikana. Tässä ymmärrän historiallisen fiktion juuri niin ja kommentoin sitä.
Valveunta syväkirjaksi: Ihmiskuva kerronnassa
Puuttuuko Valveunelta juoni? Sitä voisi kutsua elämäntarinaksi. Se on kollaasi, johon yhtenäisyyttä ei luo juoni, vaan assosiaatio. Kuva päähenkilöstä ja tämän elämästä tarkentuu vähä vähältä, ja siinä mielessä se muistuttaa palapeliä. Muodostuva kuva ei välttämättä ole eheä, mutta toivon, että se on elävä.
Valveunta syväkirjaksi: Varaslähtöjä
Olen aloittanut Valveunen kirjoittamisen taas uudelleen. Uudelleen myös uuden version merkityksessä. Nyt lähestyn materiaalia suoraviivaisemmin – haarautumisten jälkeen polut palaavat yhteen aina jonkin matkan päästä –, kun alun perin olin jakamassa koko käsikirjoituksen heti alussa kolmeen tarinalinjaan, jotka yhdistyisivät vasta lopussa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että valinnoista olisi tullut merkityksettömiä.
Parkour / free running kirjoittamistyylinä
Parkour on luova, mutta perustaltaan yllättävän kurinalainen liikuntalaji, joka syntyi 1980-luvun lopulla Ranskassa erään ystäväporukan yhteisestä eetoksesta. Vähitellen siitä kasvoi maailmanlaajuinen ilmiö. Wikipedian mukaan parkourissa pyritään liikkumaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti paikasta A paikkaan B tavoitellen samalla "innovatiivista ja katkeamatonta sulavaa liikettä". Parkourin rinnalla puhutaan myös free runningista, jolla on paljon yhteistä parkourin kanssa, mutta siinä keskitytään enemmän yksittäisiin liikeratoihin kuin etenemiseen. Näyttäviä liikeratoja kutsutaan "tempuiksi".
